|
|
 |
  |
 |
|
|
|
|
|
 |
IAP:n Suomen osaston tapausseminaari
INFEKTIOPATOLOGIAA
Oulussa 20.2. 2009
Patologian luentosali P117, Aapistie 5B
|
|
|
|
|
|
Return to seminar page |
|
|
3. Poika 14v.
Kuukauden ajan lämpöilyä, kyhmyruusu. Mediastinoskopiassa hiluksessa runsaasti tuumorimassaa. (Erkki Syväniemi, OY)
|
|
|
| |
|
| |
HISTOLOGIA:
Tutkittavaksi saatiin vaaleaa, ryynimäistä kudosta. Koko lähetetty materiaali petattiin. Leikkeissä nähdään imukudoskappaleita. Normaalirakenne erottuu, nähdään follikkeleita itukeskuksineen. Lisäksi nähdään laajoja epiteloidisolukertymiä. Langhans-tyyppisiä jättisoluja ei löydy. Selvää kaseaatiota ei todeta, mutta nekroosia, verenvuotoa ja granulosyyttejä nähdään.
Histologinen muutos on tulehduksellinen ja kysymyksessä on granulomatoottinen tulehdus.
PAD: INFLAMMATIO GRANULOMATOSA
Etiologiana tulee kysymykseen mikä tahansa granulomatoottisen tulehduksen aiheuttaja. Kyhmyruusu ja hilusimusolmukesuurentumat tuovat ensimmäisenä mieleen sarkoidoosin. Sarkoidoosissa epiteloidisolugranuloomat ovat usein kuitenkin kovia, tiiviitä. Tässä tapauksessa granuloomat näyttävät laajoilta ja löyhiltä ja nekroosiakin nähdään.
TULAREMIA (jänisrutto)
Francisella tularensis –bakteerin aiheuttama infektiotauti. Esiintyy epidemioina Keski- ja Pohjois-Suomessa heinä-syyskuussa. Tautitapausten määrä vaihtelee muutamista sadoista noin tuhanteen/v. Hyttysenpisto tärkein tartunnanlähde, mutta myös saastuneen veden, ruuan tai hengitysteiden kautta. Pienjyrsijät, mm. myyrät, hiiret, jänikset taudinkantajia. Itämisaika 1-14 vrk, keskimäärin 3-5 vrk. Aiheuttaa kuumeisen lymfadenopatian. Useita tautimuotoja, joista ulseroglandulaarinen yleisin, n. 75-85% kaikista. Oireeton tartunta on yleinen, n. 50 % tapauksista. Tauti diagnosoidaan tyypillisen kliinisen kuvan, sopivan sairastumisajankohdan sekä serologisten vasta-ainemääritysten avulla. Hoitona antimikrobilääkitys, yleensä fluorokinolonit, vaihtoehtoisesti doksisykliinit, streptomysiinit.
POHDINTA:
Kaiken kaikkiaan infektioetiologian selvittelyissä patologia jää usein epäspesifiksi. Bakterielleissä lymfadeniiteissä imukudosreaktiot voivat olla hyvinkin moninaiset, periaatteessa imusolmukkeissa nähdään samoja kudosvaurion merkkejä kuin bakteerien infektoimissa kudoksissa yleensä: märkää, nekroosia, proliferaatiota, skleroosia, granuloomamuodostusta sekä näiden eri yhdistelmiä. Infektioiden spesifi diagnostiikka on varsinaisesti mikrobiologiaa, verikokeita, serologiaa, jonka tämäkin tapaus lopulta osoitti.
Kirjallisuutta:
Ioachim HL, Medeiros LJ: Ioachim´s Lymph Node Pathology. Chapter 16: Ordinary Bacterial Lymphadenitis, pp. 106-109.
www.terveysportti.fi: Lääkärin käsikirja: Tularemia (jänisrutto) www.ktl.fi/portal/11487:
|
| |
|
|
|
|
|
 |
 |
 |
|
